Luontodirektiivin rantalajien suojelun taso
Tiivistelmä
Useimpien EU:n luontodirektiivin Suomessa esiintyvien rantalajien (13 lajia) suojelu ei ole riittävällä tasolla. Reilu kolmannes suojelutason arvioista oli viimeisimmällä raportointikaudella suotuisia. Ensimmäisen ja toisen raportointikauden välillä kaksi suojelutason arviota parani epäsuotuisasta suotuisaksi, mutta tämän jälkeen vastaavaa paranemista ei ole tapahtunut. Tästä ja lajien pienestä lukumäärästä johtuen indikaattorin lievä paraneva kehitys ei ole tilastollisesti merkitsevä.
Tila
Indikaattorin tila on erittäin huono. Tila on määritetty viimeisimmän raportoinnin perusteella suhteessa siihen tavoitteeseen, että luontodirektiivin liitteiden kaikkien rantalajeille tehtyjen arvioiden tulisi olla olla suotuisalla suojelutasolla. Vain viidessä indikaattoriin sisältyvästä 13:sta arviosta (n. 40 prosenttia) suojelutaso oli arvioitu suotuisaksi (ks. Tietoa sivustosta ja Indikaattorin laskenta). Vastaavalle määrälle tapauksia tilanne arvioitiin riittämättömäksi ja noin 20 prosentille huonoksi.
Kehitys
Indikaattorissa ei ole selkeää tilastollisesti merkitsevää kehitystä suotuisan suojelutason arvioiden osuudessa eri raportointikausien välillä. Kuitenkin huonoksi arvioitujen suojelutasojen osuus on systemaattisesti vähentynyt raportointijaksojen välillä ja kahden lajin, isokultasiiven (Lycaena dispar) ja ruijannokiperhosen (Erebia medusa subsp. polaris), arviot ovat siirtyneet epäsuotuisasta suotuisaan suojelutasoon ensimmäisen raportointijakson jälkeen. Ensimmäisellä raportointijaksolla on arvioitu yksi laji vähemmän kuin muilla, sillä kapeasiemenkotilolle on kyetty arvioimaan suojelutaso vasta toisesta raportointijaksosta alkaen.
Merkitys
Indikaattori sisältää 13 eri eliöryhmiin (nisäkkäät, päiväperhoset, nilviäiset ja putkilokasvit) kuuluvaa lajia. Lajit ovat etupäässä harvalukuisia ja/tai niiden levinneisyysalue on rajoittunut. Etenkin useat joukon kasvit ovat elinympäristönsä suhteen vaateliaita.
Indikaattori kuvaa luonnonsuojelullisesti erityisen merkityksellisiksi katsottujen lajien kantojen, levinneisyysalueen ja elinympäristön laadun kehitystä. Indikaattori kertoo siitä, pystytäänkö luonnonsuojelutoimin ja luonnonvarojen kestävällä käytöllä turvaamaan näiden lajien suotuisa suojelutaso. Suojelutaso on suotuisa, jos laji on elinkelpoinen luontaisilla elinalueillaan ja säilyy sellaisena myös pitkällä aikavälillä. EU:n biodiversiteettistrategian tavoite on, että vähintään 30 prosenttia lajeista, joiden suojelun taso ei ole tällä hetkellä suotuisa, saavuttaa suotuisan suojelun tason vuoteen 2030 mennessä.
Lähteet
Tausta-aineisto
Indikaattori perustuu Euroopan unionin luontodirektiivin Suomen maakohtaisiin raportteihin kolmelta eri raportointijaksolta (2001-2006, 2007-2012 ja 2013-2018). Raporteissa arvioidaan useiden eri lajien suotuisan suojelun tasoa perustuen lajien levinneisyysalueen laajuuteen, arvioituun populaatiokokoon, habitaatin määrään ja tulevaisuusnäkymiin perustuen. Yhdelle lajille voidaan arvioida suojelutaso usealle vyöhykkeelle (boreaalinen, alpiininen ja itämerellinen).
Raporteissa arvioidut lajit ovat listattu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteissä II, IV ja V. Liitteessä II luetellaan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, alalajit tai lajiryhmät, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura 2000 -alueverkosto). Liitteessä IV on kuvattu yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, alalajit tai lajiryhmät, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Liitteessä V listataan puolestaan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit tai lajiryhmät, joiden ottaminen luonnosta ja hyväksikäyttö voi vaatia hyödyntämisen sääntelyä sillä ne eivät saa vaarantaa lajin suojelutasoa.
Luontodirektiivin liitteen lajeista tähän indikaattoriin on valittu vain lajit, joiden ensisijaiseksi elinympäristöksi on viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa arvioitu jokin rantaympäristö.
Indikaattoriin sisällytetyt EU:n luontodirektiivin liitteiden lajit (suluissa suojelutaso):
Vesisiippa – Myotis daubentonii (boreaalinen vyöhyke: suotuisa)
Isokultasiipi – Lycaena dispar (boreaalinen vyöhyke: suotuisa)
Ruijannokiperhonen – Erebia medusa subsp. polaris (alpiininen: suotuisa)
Kapeasiemenkotilo – Vertigo angustior (boreaalinen: suotuista)
Laaksoarho – Moehringia lateriflora (boreaalinen: epäsuotuisa, riittämätön)
Lapinkaurake – Trisetum subalpestre (alpiininen: suotuisa)
Lietetatar – Persicaria foliosa (boreaalinen: epäsuotuisa, huono)
Nelilehtivesikuusi – Hippuris tetraphylla (boreaalinen: epäsuotuisa, riittämätön)
Nuokkuesikko – Primula nutans (boreaalinen: epäsuotuisa, riittämätön)
Pohjansorsimo – Arctophila fulva (boreaalinen: epäsuotuisa, riittämätön)
Perämerenketomaruna – Artemisia campestris subsp. bottnica (boreaalinen: epäsuotuisa, huono)
Pikkunoidanlukko – Botrychium simplex (boreaalinen: epäsuotuisa, riittämätön)
Rönsysorsimo – Puccinellia phryganodes (boreaalinen: epäsuotuisa, huono)
Lisätietoa:
Indikaattorin laskenta
Indikaattorin eri suojelutasojen osuudet perustuvat suoraan Euroopan unionin luontodirektiivin raportointijaksojen tuloksiin. Luontodirektiiviraportoinnissa arviointi on toteutettu EU:n luonnonmaantieteellinen aluejaon mukaisesti erikseen alpiiniselle, boreaaliselle ja itämerelliselle vyöhykkeelle. Rantalajistoa käsittelevään indikaattoriin on valtaosalle lajeja käytetty boreaalisen vyöhykkeen arvioinnin tuloksia, mutta lapinkaurakkeen (Trisetum subalpestre) ja ruijannokiperhosen (Erebia medusa subsp. polaris) kohdalla arviot ovat olemassa vain alpiiniselta vyöhykkeeltä, ja näiden lajien kohdalla arvio koskee siten alpiinisen vyöhykkeen arviota.
Luontodirektiivin liitteiden II, IV ja V lajeista on valikoitu mukaan vain rantalajeja. Lähteenä lajien käyttämille elinympäristöille käytettiin viimeisintä uhanalaisuusarviointia, jonka yhteydessä on määritetty ensisijaiset elinympäristöt yli 20 000 lajille.
Indikaattoria varten on laskettu eri suojelutasolla olevien rantalajien osuudet kullakin kolmella raportointijaksolla. Koska viimeisimmässä arvioinnissa indikaattorin kullekin lajille on olemassa vain yksi arvio, tarkoittaa indikaattori samalla suotuisalla suojelutasolla olevien lajien osuutta kaikista luontodirektiivin rantalajeista.
Viimeisimmän raportointijakson (2013-2018) suotuisalla suojelutasolla olevien arvioiden osuus määrittää suoraan indikaattorin tilan suhteessa siihen tilanteeseen, että kaikki arviot olisivat suotuisalla suojelutasolla. Täten kaikki poikkeamat tilanteesta, jossa kaikki arviot ovat suotuisan suojelutason tilanteessa, laskevat indikaattorin tila-arviota (ks. Tietoa sivustosta(avautuu uuteen ikkunaan)).
Indikaattorin kehitys puolestaan lasketaan sen perusteella miten suotuisten suojelutasoarvioiden osuus on muuttunut eri raportointijaksojen yli. Kehityskulun arviointi on toteutettu binomijakauman mukaisella yleistetyllä lineaarimallilla.
Kysy lisätietoa
Ulla-Maija Liukko
Ryhmäpäällikkö, erikoissuunnittelija (Syke), uhanalaisuusarvioinnit, direktiiviraportointi
Marko Hyvärinen
Kasvitieteen yksikön johtaja (Luomus), kasvien sopeutuminen ja suojelu